1. |
||||
2. |
Kuilun Lapset
03:01
|
|||
|
Voima muodottomasta kaaoksesta kipua
Ylös alun yöstä, aamun usvaan seisomaan
Pohjantuulet sinua saattoi, puki lihaasi
Jälkeläistesi ensihuudot pian sanoitti
Ei synny uutta elämää ilman valotonta yötä
Ei uusi ääri versoa, ilman surmatyötä
Ajan kerratessa iäti kiertojaan
Aina uuden tulon tieltä vanha tapetaan
Taas kuilun lapsen rakentaa
Maailman menneen raajoista
Kunnes henget tulesta
Mannut tuhkaks kaskeaa
Jumalat ja kuninkaat
Meri ahmii nieluunsa
Laulu suuren pohjolan
Vaipuu alle tulvan
Hiljaa on taivas, vaiti on maa
Kaikki on niin tyyntä, ennen tulevaa
Kun roihu sammuu, tuhka lumiharson saa
Jäljellä on enää pimeyttä ja kuolemaa
|
||||
3. |
Vanha Saarni
06:00
|
|||
|
Ei täällä ole ketään
Vain tyhjyys huokaa
Suuren rotkon nieluun aika pysähtynyt on
Vuorilta näin, virrat alas vaelsi
Vastavoimat kohdatessa sydämessä tyhjiön
Löi jää ja tuli kättä, syntyi ensimmäinen olento
Kolossi jok' jälkeläisistä uneksi
Siitti monta jumalaa uuden maailman
Nosti jättejä suolaisesta jäästä
Lopulta surmansa sai
Jälkeläiset elonsa ottivat
Ruumiinosillaan ja raajoillaan
Saivat maailman ehyeksi rakentaa
Veresi annoit ulapaksi aavojen
Kuohaksi koskien
Lihasi ja luusi vuoriksi
Perustaksi korpimantujen
Anna vielä metsät hiuksistasi
Ajatuksistasi taivaan sininen
Kallosi maailman kanneksi
Korkeuksia kannattelemaan
Piirtyy taivas
Nousee maa
Joet meriin vaeltaa
Niin kaiken isä kaarnalle elon antoi
Kylmästä puusta veisti suvun ihmisen
Kun veljet vielä lauloivat
Loistosta syntymän
Jo lehdissä saarnen
Tuuli surmasta supatti
Lihasi ripustaa saat
Silmäsi kaivoon hukata
Et edes taikuudella tai tiedolla
Voi kaihtaa kuolemaa
Syttyy taivas, halkeaa maa
Meret tulvii paikoiltaan
Vaipuu laulu pohjolan
Vain noustakseen
Uuteen loistoonsa
|
||||
4. |
Gungnir
06:42
|
|||
|
Kiven paino harteillaan, syvät uurteet kasvoissaan
Unettomat vuoren alla ahkeroi
Tunneleissa kaikuu vasaroiden laulu
Teräs kaltaistaan tahtoonsa alistaa
Veremme muisti, opit ajan kuluneen
Käyttöön valjastetaan hämärässä näiden tyrmien
Pyysit suunninta, joka legioonia voisi liikuttaa
Pelottomia lähemmäksi kohden varmaa kuolemaa
Tao keihäs kultainen
Metallista jalosta atrain Aasojen
Vasamoiden herralle
Vala valmiiks vasara tuhovoimainen
Pajat päässä pitkän pimeyden
Hakattiin syvään vain tätä varten:
Ahjoon asetamme
Muotoon pieksemme
Vaivatta karkaisemme
Kairan kuninkaan
Perintömme, hedelmät kädentaitojen
Annamme tueksenne suureen sotaan lopunaikojen
Pyysit lekaa, jolla jumalten kodin rajat turvataan
Päiviesi päässä maailmankäärmeen kallo murskataan
Kolmen talven päässä kun aurinko hiljaa sammuu
Keihään kärki vielä peilaa sen kuolevaa valoa
Kun se etulinjan kerran pirstoo, me tiedämme
Ei se koskaan enää istuinsaliin palaa
|
||||
5. |
Kolmas
06:28
|
|||
|
Peloissanne te minut piirititte,
Silmienne alle vankeuteen
Ketjujanne katkoin kuin silkkaa siimaa,
Eivät ne minua kauan pidelleet
Taioin minut vieraaksi saitte,
Vaikka lankeemus työstänne ylpeyden vie
Kun toteen käy mitä ennalta nähtiin
Tuuleen kuiskittiin
Vain kivi ja kiero lieka minua täällä pitelee, aina talviin viimeisiin
Minä isäni nousua vartun ja luotan enteisiin
Veljinä minulla on kalma ja valtamerien vyö
Minä jokia vankeudessani kuolaan, kun katkeraa peistä syön
Katso kuinka niin korkeutta kasvan
(Pennusta pedoksi kahleessa virua saan)
Ja vihassa voimistun
(Kun näyt alati nälkääni kasvattaa)
Vielä kitani taivaita halkoo
(Hampaani kylmäksi kyntää maan)
Kun porteilla pronssitorvi vaikeroi
Ajan lopussa kun vuoret ne toisiinsa kyltyy ja voimiaan mittailee
Jyristessään ne tyrmäni muruksi murtaa, hauraaksi heikentyneen
Silloin musta on talvinen taivas, kun liekit salejanne lyö
Valmis on se luvattu peto, joka jumalten isää syö
Katso kuinka niin korkeutta kasvoin
(Pennusta pedoksi kahleessa virua sain)
Ja vihassa voimistuin
(Kun näyt alati nälkääni kasvatti)
Nyt kitani taivaita halkoo
(Hampaani kylmäksi kyntää maan)
Kun porteilla pronssitorvi vaimentuu
Kun maailmanpuu liekeissä hohkaa
Ja aaltoihin viimein vaipuu
Niin kiertomme pimeään päättyy
Ja lumeen hautautuu
Minä odotan
|
||||
6. |
Loimussa
07:02
|
|||
|
Sammal saa, aallot ottaa
Suuri kuilu meidät lopulta erottaa
Vaan on monta voimaa kalmaakin korkeampaa
Valitut nostaa terän kahvaan aina uudestaan
Istuu ylimpänä korpit harteillaan
Kaksi sutta suurenmoista jaloissaan
Annoin rautaa raivolla, revin rintoja, joilla risti roikkuu
Kunniakkaasti kaaduin sinulle silmäpuoli
Siis ota vastaan
Nyt kuulen, se puissa kuiskii
Tunnen kuinka voima siirtää meriä painollaan
Kuulen liekin käskijää, seuraan tuulen takojaa
Näin on ollut ja on oleva iäti
Maatkaa puolestani orja
Köyttäkää ranteista kiinni
Laskekaa veret, tuokaa kanssani oljille makaamaan
Suunnatkaa tulinuolet kohti aavalle lipuvaa
Loimus' on hyvä lähtä, vihdoin kotiin kultaiseen
|
||||
7. |
Ormr
06:34
|
|||
|
Alta maailman perustan
Syvyyksistä se päänsä nostaa, ylös vuoren povesta
Yksinäisen talviyön tähdet se siipinensä peittää
Varkain sammuttaen kuin kynttilät
Pyrstöään seuraa tulivana, kipunoiden juova
Pöllyää untuva ja tuhka hiljenevään metsään
Kun latvusto tuulessa kumartaa
Sen kauhistuttavaa varjoa
Nukkuvat rauhatonta unta
Sen valikoidut lemmityt vuoteissaan
Hauraat valapatot
Kun taittuu valo kelmeä tupiin hämäriin
Kohta eloa niitetään, kuin elokuista viljaa
Puhaltaa suuri käärme kuolemaa jääkylmiin laaksoihin
Vie joitakin mukanaan
Myrkyn katkuisiin tyhjiin saleihin
Joissa matelijoiden selkiä on palmikoitu seiniin
Ylös kuilun seinämää, leijailee hiljaa usva
Pitkään mädänneestä lihasta
Pohjalla ruumiineritteistä muodostunut lampi
Väreilee saapuessa suomuselkäisen
Kynsissään se tuo kunniattomat kurjat
Valansa murtaneet teuraalle
Syödä kyllikseen saa lohikäärmeen lapset
Alla vanhan saarnen juurakon
Se jyrsii muinaisen juuria
Kunnes puu ei jaksa kannatella painoaan
Niin kaatuu sen kannattelemat maailmat
Riista vapaa on kalmanmadon kynsiinsä poimia
|
||||
8. |
Jäisten Virtojen Joutsen
07:39
|
|||
|
Tuomittujen jumalten kohtalon kynnyksellä
Valkoinen kuolema ulvoo välistä hautapaasien
Katson maailmanpalon alkusävelten väreihin
Kunnes lumi ei enää sula kämmenelleni
Taas puhaltaa luihin ja ytimiin
Huudot jäätyvät ilmaan
Pronssiajan vajotessa historiaan
Lumi kiduttaa ja ruoskii, kahlitsee
Kunnes suuri sykli käynnistyy uudelleen
Terve talvi! kuolevat tervehtivät sinua!
Pohjoisesta, etelästä
Pohjantähden jokaisesta sakarasta
Lännestä ja idästä
Siivet lyövät nollapisteen ytimestä
Talvi! kuolevat tervehtivät sinua!
Hongat halkeavat pakkasen kiristyessä
Hypotermia pakottaa lihakset kouristukseen
Kuolio valtaa raajat pulssin heiketessä
Ja kylmä veri tulvahtaa aorttaan
Ihmissuvun päivä hämärtyy
Jäisten virtojen halkoessa maata
Pimeyden valtakunnan saapumisen aattona
Maisemassa, jossa sudet kulkevat ruumissaattona
Taas puhaltaa luihin ja ytimiin
Ei elämälle jää sijaa kun elementit näyttävät voimansa
|
||||
9. |
Naglfari
01:09
|
|||
10. |
Maailmantappaja
06:50
|
|||
|
Kuilun yli näen, olet tullut takaisin
Tahdot sillan kerran viimeisen ylittää
Tuhat tulisieluista sinua saattaa
Jätit jäisen maan ja kalmot manalan
Meistä kumpainenkin tietää
Ei veljet kohtaloaan paeta voi
Alla suuren puun
Eli rauhassa rinnakkain yhdeksän maailmaa
Etiäisiä kai vain painajaisiksi toivottiin
Lopun talvena me unohdamme siteet
Veriteoin vaimennamme toistemme perheet
Herätämme maailmantappajan
Sulan kiven vuoteestaan
Siis juoskaa taloon kultaiseen
Säälimättä yössä tappaa saatte
Kilpisalit aasain tuhkaks polttakaa
Pidot viimeiset näin tanssikaa
Sillan päässä portit aukaistaan
Sotaan marssitaan näin rinta rinnan
Jos soi pronssitorvi kerran viimeisen
Soi se voimalla tuhannen ukkosen
Koidon kevät on nyt muisto vain
Kuiskaus tuulessa näille kauhun kentille vaimenneen
Viimeinen aalto iskee, siis rivit korjatkaa
Voimilla väkevien kunnniasta kuolemaan
Katso ylhäälle tarkoin, kuinka repeää taivas
Alas valuu tuhansien pirujen tulva
On kärjessä hän, joka terästään pieksee
Lopun roihun, rikinkatkun, kuoleman lahjan
Ja siinä jäisessä veessä veljet elotta kelluu
Mätinä viimein huuhtoutuen rantaan
Vielä viimeiset jaksaa vaivoin toisiaan tappaa
Aikamme koittanut on
Tämänkö vuoksi
Itseni saarnen runkoon ripustin?
Sokaistuin vain, jotta näkisin
Kuinka kurjaan nieluun sammuu sukuni
Susi savun turvin saalistaa
Kantaisän maahan kylmäks kaataa
Käärmeen myrkkyyn kaatuu herra vasaman
Ja käärme lujaan iskuun vasaran
Tulvat tulla jo saa
Näin vaipuu laulu suuren pohjolan
|
||||
Isengrim Kouvola, Finland
Atmospheric Finnish Black Metal Since 2004
line-up:
Thaninivel -
Vocals, Guitar
Wintry - Guitar, Kantele, Backing Vocals
Azelum - Bass Guitar, Backing Vocals
A.C - Drums
... more
If you like Isengrim, you may also like:
supported by 5 fans who also own “Maailmantappaja”
What an impressive piece of black metal. This one-man hurricane is pure art. Sgah‘gahsowáh creates an haunting atmosphere. He puts so much soul in his music.
go to album
INTERNET PROTOCOL
by MASTER BOOT RECORD
supported by 4 fans who also own “Maailmantappaja”
One day I came across this title on YouTube and it intrigued me. The nostalgy hit me so much that I went back on IRC in 2019. Thanks to that, I met my girlfriend after being single for 15 years, and moved to a new town 6 hours away from me. All of that because of a click on that song. Music has the power to change people's life and this track is my personal proof of that fact.
go to album
Folk music that reaches to the past, connecting to yesteryear while unearthing primordial magic.
go to album
Slip into the shadows with this eerie darkambient/dark folk record from Pittsburgh’s Vale.
go to album
Illusions In The Wake
by NOLTEM
featured on Bandcamp Radio Oct 29, 2021
go to album
